-
Sivupohja on lainattu täältä:
-
Sinun lautasiisi painetaan
hehkuvalla raudalla merkki.
Kuolemaasi asti sinä tiedät:
kuulut hänelle, joka
sinut omistaa.
Mene, lähde vain.
Mutta minne menisit.
Pakene, ui, kahlaa
virrat, niele ne.
Korsku syvällä kaviometsässä, kun
talvi kulkee hitain askelin.
Mutta sinun harjasi on jo palmikoitu,
se on leikattu tasaiseksi.
Sinua on
viipyvä käsi sukinut.
Minne menisit.
Mereltä merelle
käy tuuli, ryteiköt
valostuvat, tummuvat.
Mutta aina
elämässä, kuolemassa
kuulut hänelle.
Olet hänen.
Sirkka Turkka
-
Missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, halavaharjainen,
märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
Eihän ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto
ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura -
ole hyvä, hevonen,
ystävämme suomenhevonen.
Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki,
sinä olit konettakin luotettavampi,
ystävämme suomenhevonen.
Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä
ja joku hevonen.
Kun kerran minä erkanen täältä,
tämän maantien päältä,
elämäni talvitien liukkaalta jäältä -
haudatkaa minut hevoiseni viereen.
Sillä missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, halavaharjainen,
märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
Sävel ja sanat Suonna Kononen |copyright manus
Julkaistu Folkswagen-yhtyeen levyllä Karjalan balsamia (Pilfink Records JJVCD-19, 2005)
